tiistai 4. lokakuuta 2016

Jämtlanninpystykorvan hirvihaukku

Taas oli hyvä päivä olla koirallinen metsästäjä! Olin mökillä (jossa en kuulu metsästysseuraan) enkä täten saa hirveä siellä metsästää, mutta kun koira oli siinä mukana ja omia maita on sen verran paljon niin päätin päästää koiran hieman jaloittelemaan. Sehän meni ja löysi hirvet jotka saikin stopattua noin 100metrin matkan päähän jossa sitten alkoi taas haukku, itsehän olin varmasti enemmän innoissaan kuin koira, sillä en todella uskonut sen löytävän tästä omalta tontilta mitään. Haukku siirtyi alussa kävelyvauhtia noin 30min ajan ja noin 300m matkan verran, kunnes se lukkiutui yhteen paikkaan. Kun haukkua oli kestänyt yhteensä tunnin verran niin päätin lähteä katsomaan varovaisesti paikan päälle, ensimmäistä kertaa tälle omalle pennulle. Hiippailin tuulen alta paikalle ja katselin noin 50m päästä pajukon läpi, kyllä, sielä oli emä ja vasa. Koira haukkui välillä kaukaakin (20m) ja välillä hakeutui melkein iholle asti, minkä tosin emä otti todella viileästi ja jatkoi syömistään.Vasa sen sijaan otti välillä jalat alleen ja tässä vaiheessa koira jätti emän rauhaan ja lähti tähän juoksuleikkiin mukaan, ne tekivät sellaisen 50m lenkin ja päätyivät emän luokse takaisin, näitä lenkkejä ehdin kolme todistaa katsellessani. Päätin hiipiä vielä lähemmäs josko videota/kuvia saisin kännykällä napattua tästä tähän mennessä pisimmästä haukusta. Pääsinkin todella lähelle ja aloin taltioimaan videota ja kuvia, näitä lisäilen kunhan saan hieman enemmän aikaa, eli toisinsanoen palaan kotiin takaisin. Tässä puuhastellessani ja emää ja koiraa kuvatessa vasa olikin huomaamatta kävellyt noin 10m päähän minusta ja tuijotti tiukasti minua puolen minuutin ajan. Tämän jälkeen se otti jalat alleen ja emä lähti perässä koira kannoillaan. Ne etenivät noin 100m ja koira sai pysäytettyä uudestaan. Siellä jatkui haukku vielä noin vartin verran jonka jälkeen vasa otti ja lähti ja koira lähti perään, tässä vaiheessa itse kävelin sinne missä haukku oli lakannut ja kun olin seisonut noin 10min niin emä saapui samalle paikalle vasaa kutsuen ynähdellen.



 Menin itse kuusen taakse ja tarkkailin mitä tapahtuu. Koira oli ajamassa vasaa takaa kaukana ja päätinkin kokeilla hirven kutsumista kun kerta oli emä siinä minulle ääniä opettamassa. Tein kolmen äänen sarjan ja tarkkailin emää, se käänsi pään minua kohti ja koitti katsella mitä sielä on. Tein toisen kolmen äänen sarjan ja tässä vaiheessa emä alkoi vastata minulle ja käveli suoraan kohti. Noin 5m päässä oli pakko tulla puun takaa esiin kun alkoi hieman jännittää tuo tilanne ja tottakai emä lähti karkuun. Mutta täytyy myöntää, yllättävän helpolta tuo äänen tekeminen tuntui kun kylmiltään ikinä sitä opettelematta sain emänkin huijattua (ehkä tähän vaikutti sen huoli vasastaan). Kun koira ei vasaa saanut pysäytettyä ja alkoi tulla jo hieman pimeä niin päätin kutsua koiran pois, viheltelin hetken aikaa ja sieltähän se täynnä intoa saapuikin. Haukkuaikaa kertyi yhteensä 1h55min, mikä oli mielestäni todella hyvin. Sääli että tämä tapahtui tällä mökillä, jossa ei ampua voinut, mutta onneksi silti tapahtui!

Muutaman videon sain lisättyä nyt myös tästä, ne löytyvät täältä.

2 kommenttia:

  1. Naakiminen on hiipimistä, ei kutsumista tai muuta ääntelyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos korjauksestasi! Meillä on hirviporukassa vuosia siis käytetty vääriä termejä, täytynee huomauttaa heillekkin jos eivät jo ole tietoisia asiasta, korjataampas tuo oikein tekstiinkin! :)

      Poista