sunnuntai 13. elokuuta 2017

Metsästyskauden avaus lähestyy

Noniin, aika palata taas sorvin ääreen! Metsästyskausi lähestyy alkuaan ja tänä vuonna on tarkoitus viettää metsässä huomattavan suuri osuus koko syksystä. Olen lentämässä pohjoisemmaksi täältä Helsingistä hieman ennen kuin karhu/sorsakausi alkaa, niin että ehdin muutaman päivän viettää kalastamassa ja sen jälkeen iskeytyä koko tarmollani noin jokatoinen päivä karhulle ja jokatoinen sorsastamaan. Tekstiä on siis taas luvassa pitkän tauon jälkeen ja toivottavasti saan joukkoon muutaman onnistumisenkin! Kuvia tarkoitus napsia tällä kaudella myös GoProlla, mikä tarkoittaa, että mukaan saadaan hieman videotakin jos hyviä tilanteita vain saadaan aikaiseksi! Viikon päästä viimeistään täällä taas takaisin kertomassa kokemuksia!

perjantai 21. lokakuuta 2016

Aika hypätä myös Instagramin puolelle.

Muutama päivä sitten päädyin loikkaamaan Instagramin puolelle myös. Ajatuksena se, että pystyisin sille puolelle päivittelemään hieman enemmän kuvia kuin tänne ja myös niinä aikoina kun en ehdi tapahtumista kirjoitella niin ainakin saisin hieman kuvia jaettua. Jos siis kiinnostusta löytyy niin instagramista löytyy @huntingfin . Tarkoituksena kuitenkin ehtiä tänne kirjoitella aivan samaan tahtiin kuin ennenkin (toki enemmän kuin viime vuonna minkä pentu/koulu/työt sotkivat).

Tässä on nyt hetken aikaa ollut taukoa jahdista, mutta ensi viikolla olisi tarkoituksena ehtiä kaurisjahtiin Karkkilan suunnalle ja kuun vaihteessa suunnata kohti Kuusamoa hirvijahtiin. Täytyypä tuossa samassa käydä kurkistamassa josko sorsaakin vielä ehtisi sieltä saada kun ne ovat tavanneet sielä viipymään pitkään. Ei muuta kuin mukavaa syksyn jatkoa uutta tekstiä odotellessa!

torstai 13. lokakuuta 2016

Jäniksen metsästys, suomenajokoiran auttamana

Tulipahan tuossa syyskuun lopussa muutamaan otteeseen ulkoilutettua myös suomenajokoiraa jäniksen toivossa. Jäniksen metsästys ajokoiran kanssahan metsästys menee pähkinänkuoressa niin, että koira päästetään vapaaksi alueella jossa oletetaan jänisten liikkuneen edellisenä yönä ja sitten koira lähtee etsimään jälkiä tiukasti kuono maassa. Muutama vinkki mitä itse suosittelen ottamaan huomioon.
1. Jänikset ovat aktiivisimmillaan hämärän-yön aikaan, joten koiran on helpoin löytää jäljet jos menet metsälle heti aamusta.
2. Jahdissa käytetään haulikkoa ja itse käytän haulikokona useimmiten kokoa 3mm.
3. Jänis tulee usein selkeästi koiran edellä, joten valpastuminen on syytä tehdä noin 100-200m ennen kuin koira on kohdallasi. Kun koira on kohdallasi, on jänis tosiaan mennyt jo hyvissä ajoin ohitsesi.
4. Jänis sykertää usein "ympyröitä" ajon aikana ja jostain syystä palaa todella usein paikalle josta ajo on alunperin alkanut.
5. Metsäautotiet ja ojan reunat ovat usein hyviä passipaikkoja, näitä pitkin jänis usein juoksee. (Jäniksen saa siis ampua yksityiselle tielle, lainaus metsästyslain 25§:stä "Riistaeläintä ei saa ampua rautatien tai yleisen tien yli eikä riistaeläimen tai ampujan ollessa tällaisella tiellä. Metsäkanalintua ei saa ampua myöskään sen tai ampujan ollessa yksityisellä tiellä.")
6. Jos pysyt paikallaan niin jänis ei huomaa sinua vaikka seisoisit keskellä tietä ja se olisi tulossa sinua kohti, mutta varo ampumasta liian läheltä niin saat jotain syötävääkin.
7. Kokemukseni perusteella väitän, että jänistä ei ihmisen haju juuri kiinnosta ja tuulen suunnalla en ole huomannut olevan vaikutusta jahdin onnistumiseen.

Sitten takaisin asiaan, olin kaverin kanssa käynyt pari kertaa väijymässä jänistä tuosta suomenajokoiran ajosta, mutta aina oli ajo lähtenyt pyörimään kauemmas meistä ja sitten pyörinyt suon takana tai vastaavassa noin kilometrin etäisyydellä, niin että sinne pääseminen oli lähes mahdotonta. Ainakin niin, että jänis olisi vielä silloin paikan päällä. Joten tähän mennessä emme olleet päässeet  ampumatilanteisiin laisinkaan. Nyt kaverini oli lähtenyt ja olin yksin jahtitouhussa, kävelin mökin lähellä sijaitsevan suon ja metsän rajaan jossa jänikset tuntuvat juoksevan aina ojaa pitkin kohti tuoretta taimikkoa mutustelemaan. Päästin ajokoiran vapaaksi mielessä se, että ainakin koira pääsee kuntoilemaan kun yksin passiin olin menossa. Koira kuitenkin löysi hyvin nopeasti ajon itselleen ja jänis alkoikin pyörittämään koiraa noin 400metrin päässä minusta. Itse kävelin kahden metsäautotien risteykseen josta jänikset usein kulkevat ajon aikana. Noin 30 minuutin työskentelyn jälkeen ajo alkoi pikkuhiljaa tulla lähemmäs minua. Aloin tarkkailemaan metsän suuntaa ja toivoin jäniksen noudattavan vanhoja kaavoja ja tulevan ohitseni tietä pitkin eikä tuota suon vieressä olevaa ojaa pitkin jonne en pystyisi tästä ampumaan. Nyt koira oli jo 150m päässä minusta ja tiesin jäniksen joko kohta tulevan näköpiiriin tai sitten sen ohittavan minut toisaalta. Yritin pälyillä koko 180 asteen sektoria tien ympärillä ja yhtäkkiä ruskea vilahdus näkyi 50 metrin päässä metsän puolella ja jähmettyi penkan taakse. Koira lähestyi hyvää vauhtia aktiivisesti haukahdellen, se oli yhä jäljellä! Kun koira oli noin sadan metrin päässä lähti jänis taas liikkeelle. Nyt se pompahti metsästä metsäautotielle ja lähti tulemaan suoraan kohti minua, noin 20 metrin päässä nostin nopeasti haulikon ylös ja liipasin ensimmäisen piipun tyhjäksi. Jänis pyörähti kerran kuperkeikan ja jäi paikalleen! Kävelin rauhallisesti kohti jänistä ja jäin odottamaan, että koira saa löytää jäniksen ennen kuin alan itse sitä työstämään. Koira tulikin sieltä ja alkoi hieman näykkiä jänistä, annoin sen hetken aikaa touhuta ja kehuin samalla vuolaasti, seuraavaksi avasin eläimen ja annoin maksan koiralle palkinnoksi. Nyt molemmilla oli hyvä onnistuminen ja hyvä mieli. Nostin jäniksen kantoon ja lähdin mökille takaisin operoimaan jäniksen loppuun koiran seuratessa tarkkaavaisesti vieressä ja saaden hieman lisä palkintoja tekemästään työstä.


Metsäjänis oli kohtuullisen kokoinenkin, kun näin syyskuussa välillä tuntuu tulevan aivan poikasia joita silloin tällöin tulee jätettyä ampumatta kun ei viitsi aivan citykanin kokoista alkaa ampumaan. Taas lähti jäniksestä turkki talteen ja suolaan, täytyy jossain vaiheessa laittaa tekstiä tulemaan myös tuosta turkin käsittelystä kotikonstein.

Yksin jäniksen metsästys ajokoiralla on usein hieman arpapeliä kun mahdollisia passipaikkoja on vaikea yksin tilkitä, mutta tällä kertaa oli onni minun puolellani. Myös mielestäni on mukavempaa tehdä tuota porukassa, mutta aina se ei ole mahdollista.

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Metsäkauriin metsästys haulikolla

Aika tarttua täysin uuteen touhuun, eli metsäkauriin metsästykseen! Ensin oli mietittävä muutama perus asia kyseisestä lajista ja omista mahdollisuuksista.

1. Metsästääkkö haulikolla vai kiväärillä?
Ensimmäinen ajatukseni oli, että riittääkö haulikossa nyt todella potku tuon kokoiselle eläimelle, etenkin kun oma haulikkoni on kaliiberiltään 12/70. Toisekseen jahtini sijoittuu mökin omille maille, jossa en mihinkään seuraan kuulu ja metsässä on jonkin verran sienestäjiä liikkeellä, vaikkakin harvoin. Nettiä tutkailtuani tulin tulokseen, että kyllä haulikko riittää ja tässä tapauksessa oikeastaan ainut vaihtoehto kun kiväärillä en halua ampua metsässä, jossa tiedän edes kerran viikossa jonkun keräävän sieniä 300m päässä oletetusta ampumapaikastani. Joten ensimmäiseen kysymykseen olin saanut vastaukseni.

2. Mitä patruunaa tulisi käyttää?
Taas asiantuntijoiden ja "asiantuntijoiden" kirjoituksia niin kotimaassamme kuin ulkomaillakin tutkittuani tulin tulokseen, että hyvä haulikoko on siinä 3,5-4mm välillä millä ainakin aluksi lähen kokeilemaan. Etenkin netin keskustelupalstoilla tuntui vilisevän jostain syystä ajatuksia siitä, että mitä isompaa murkulaa haulikkoon lataa, sen parempi! Itselläni on usein ollut ajatuksena ennemminkin kohtuu kokoinen hauli ja otetaan mieluummin nopeaa paukkua jotta saadaan paljon osumia kovalla teholla. 4mm tuntui minusta vielä sen verran isolta, että päädyin lopulta 3,5mm hauleihin ja paukkuun, jonka lähtönopeudeksi tehdas oli ilmoittanut yli 400m/s.

3. Ampumamatka?
Patruunan valinnan ohella mielestäni yksi tärkeimmistä kysymyksistä! Riista.fi osaa mainita maksimi etäisyydeksi 25metriä, mikä omaan korvaan kuullosti jopa aika pitkältä, päätin itse tiputtaa tuon matkan 20metriin ollakseni varmempi lopputuloksesta. Päätin myös, että kun pääsen passipaikkaan niin tarkistan ensitöikseni sopivat etäisyydet passistani ja sen jälkeen en niitä pidemmälle ammu missään tilanteessa.


4. Mihin kohtaan metsäkaurista ammutaan haulikolla?
Ei tullut minään yllätyksenä, että metsäkaurista ammutaan etulavalle ja mieluiten suoraan sivusta päin. Takaapäin ampuminen kiellettiin kokonaan ja etuviistostakin kerrotaan osuma-alueen olevan huomattavasti pienempi kuin suoraan sivulta, loogista! Tottakai löytyy metsästäjiä jotka lukevat tätä ja ampuvat kaikista tilanteista "koska minulla on niin tehokas ase ja hyvät taidot", mutta itse haluan ottaa selvää ja hoitaa ampumisen eläimenkin kannalta mahdollisimman eettisesti enkä leikkiä länkkäriä.

5.Yritänkö hiipiä kauriille, houkutella niitä vai väijyä reitillä?
Kun mökin tontin pinta-ala on huomattavan rajattu (noin 7hehtaaria) eikä ajavaa koiraa ole niin päädyin väijymiseen. Sitten piti vielä miettiä missä niitä väijyisin. Tiedän, että mökkimme aivan läheltä menee riistapolku jota tuppaavat käyttämään aktiivisesti niin kauriit kuin hirvetkin, joten tuo risteyskohta valikoitui passikseni. Ruokintapaikan rakentelu olisi varmasti helppo tapa saada eläimet viihtymään entistä paremmin tuossa alueella, mutta kun mökille on sen verran matkaa, etten pysty siellä joka viikko talvella käymään niin päätin olla tarjoamatta apetta elukoille ja toivoa eläimien vaeltavan sen verran, että pääsisin edes näkemään niitä välillä. Hiipiminen olisi ollut myös houkuttava vaihtoehto kokeilla, mutta tontti ei ole neliön muotoinen vaan ennemminkin pitkä suorakaide, niin jahti olisi kuitenkin päätynyt liian helposti naapurin puolelle ja jatkuva rajojen tarkkailu olisi vienyt miellekkyyttä lajista. Houkuttelupyynnin hylkäsin sen jälkeen, kun luin sen olevan lähinnä kevään touhuja ja pilliäkään ei vielä ollut niin mennään sillä mitä nyt jo on (eli maltti ja kärsivällisyys).

6. Mihin aikaan kauris liikkuu?
Kauris on aktiivisimmillaan hämärän aikaan, niin aamulla kuin illallakin, mutta ainakin nettikeskustelujen perusteella liikkuu myös päivällä ravinnonhaussa. Itse tulisin sijoittamaan passini siis hämärän ajoille, mutta tulisin myös kokeilemaan tuon keskipäivän varmuuden vuoksi.

7. Kuinka paljon kauriita alueella on, ja kuinka paljon niitä voi verottaa?
Mökillä ollessamme kauriita on vilissyt hyvinä iltoina mökin aivan vieressä lähes uskomattoman paljon, niitä on parhaimmillaan näkynyt koiran iltalenkin aikaan yli 10 laiduntamassa läheisellä niityllä. Tähän kun yhdistetään seikka, että mökki on saaressa eikä kyseisellä saarella kukaan muu metsästä millään muotoa, voidaan olettaa, että kyllä sieltä kolme neljä kaurista ainakin voidaan vähentää. Etenkin jos vasoja yritetään saada mukaan, sillä jostain luin, että huonona talvena talvi saattaa korjata yli 50% vasoista. Maltti täytyy nyt kuitenkin pitää mukana tässäkin touhussa.

8. Naamiointi, käyttääkkö navea ja röllipukua vai menenkö kevyemmin?
Mietin josko kävisin ostamassa röllipuvun ja virittelisin naamioverkot kaupan päälle ja olisin sitten "täysin näkymätön". Kuitenkin hetken pohdittuani, tulin tulokseen, että kokeillaan nyt ensin normaalilla varustuksella ja vaatetukseksi valitsin normaalit metsähousut (tumman ruskeat), vaelluskengät, metsästystakin (camo-kuosi), hanskat (camo-kuosi) sekä röllipuvusta tutun hupun jolla peitin pään sekä naaman. Edes naamioverkkoa en nyt alussa ottanut mukaan sen ollessa niin iso, että sitä on rasittava kantaa muiden tavaroiden lisäksi.


Sitten itse asiaan nyt kun tekniset seikat olin ajatellut läpi.
Ensimmäinen päivä (02.10.16) kytiksellä:
Heräsin, puin ja olinkin jo passissa tuota pikaa. Kello näytti 6:40 ja hämärä alkoi väistyä valon tieltä pikku hiljaa. Passin valitsin "risteyksen" sellaiselta puolelta, jossa olin tuulen alla. Itseasiassa tästä täytyy vielä sen verran mainita, että tuuli puhalsi muualla erisuunnasta kuin tuossa risteyskohdassa, joka sijaitsee kallioiden välissä hyvin pienessä "laaksossa", eikä muualla vallinneeseen tuulensuuntaan voinut luottaa vaan asia piti tarkistaa paikan päällä. Nyt kökötin passissa aistit huippuunsa viritettynä pohtien vielä haulikokoani, ampumamatkaa yms. Aikaa kului 2,5h ja valokin oli kuin keskellä päivää, yksikään eläin ei eksynyt luokseni hiippailemaan ja kävinkin mielessä, että olenko sittenkin tuulen väärällä puolella vai olenko rymistellyt liian kovaan ääneen passiin ja säikyttänyt nämä aroiksi sanotut eläimet tiehensä?! Noh, päätin jättää asian tähän ja suunnata mökille takaisin aamupalalle.

Illalla noin 18:00 aikaan hiivin taas paikalle ja jäin väijymään, tällä kertaa noin kaksi tuntia myöhemmin myönsin eläinten ja hämärän voittaneen tämänkin erän. Takaisin mökille ja iltatouhuihin. Ensimmäinen päivä meni ilman havaintoakaan kauriista, mietin jo, onko niillä vain niin hyvä nenä ja minun taitoni sen verran hakusessa vielä, että en tule tässä lajissa hetkeen vielä saalista saamaan.



Toinen päivä (03.10.16) kytiksellä:
Aamupassi jäi väliin kun väsymys vei voiton aamulla, ilta oli mennyt aika pitkäksi enkä millään saanut itseäni ylös sängystä ennen kuin koirani ilmoitti 9:00 aikoihin, että nyt on aika muuten nousta ja mennä aamulenkille. Jotenka kyttäämiseni rajoittui tällä kertaa vain iltameininkiin. Olin taas noin kello 18:00 aikaan väijyssä kun hämärä alkoi ottamaan valtaa. Nyt olin ehtinyt olla noin 30min paikallani kun puskassa rapisi! Sydämeni syke nousi ja otin haulikosta tukevamman otteen. Pienen pajukon takaa näkyi eläin lähestyvän, hetken katsottuani päässäni soi "KAURISPUKKI!" sieltä se liikkui hieman hermostuneesti ja "nytkähteli" noin 3m pituisia pyrähdyksiä ja sitten hieroi sarviaan puun alaosaan ja merkitsi reviiriään. Nyt olin nostanut haulikon poskelleni ja liu'uttanut varmistimen pois päältä, tunsin kuinka adrenaliini yritti vaikeuttaa tähtäämistäni samalla kun tarkkailin pukkia. Se pysyi puiden suojassa hieman yli 10 metrin etäisyydellä ja sen hartialinja oli suoraan minua kohti. Välillä päätään nostaen se kurkisteli ympäristöä hermostuneesti. Katsoin toiveikkaana, että tuosta kun se liikkuu metrin verran sivummalle ja kääntää kylkensä minulle niin pitäisi olla helppo laukaus ja pukki nurin. Tuulta ei ollut nimeksikään tässä tilanteessa ja ilmeisesti ilmavirrat pyörähtivät sen verran, että äkisti pukki nosti päänsä, haukahti varoituksensa ja ampaisi todella nopeasti loitommaksi kääntäen vain selän minulle ja kauriit olivat taas voittaneet, pukki oli kadonnut näkyvistä ja minä jäin laskemaan adrenaliini tasojani yksin metsään. Loppuillasta ei enempää havaintoja tullut ja hieman 20:00 jälkeen lähdinkin takaisin mökille. Tällä kertaa tosin maistelin tilannetta pitkään ja se loi minuun uskoa, nyt olin jo melkein päässyt ampumatilanteeseen ja ainakin nähnyt kauriin, hyvä päivä!

Kolmas päivä (04.10.16) kytiksellä:
Nyt olin heti aamusta virtaa täynnä eilisen pukin näkemisen jälkeen! Hyvissä ajoin siinä hieman aamu kuuden jälkeen hiippailinkin jo hymy suupielissä kohti passia. Olin istunut noin tunnin paikallani kun yhtäkkiä takaatani kuului haukahdus. En voinut uskoa, että kauris lähestyisi minua takaatani, sillä siellä oli vain paljasta kalliota eikä oikein mitään syytä eläimille liikkua. Aloin todella hitaasti kääntyä ympäri ja koitin tihrustaa sivusilmällä missä eläin on, vai onko jo pötkinyt tiehensä. Siellä se kuitenkin näkyi, yksinäinen naaras (tai ainakaan vasaa ei puskan läpi näkynyt). Etäisyyttä oli noin 30metriä ja kauris oli todella varautunut ja haukahteli aina välillä. Tällä kertaa olinkin tuulen päällä ja eläinkin tiesi minun jossain siellä olevan, mutta ei pystynyt ilmeisesti minua paikantamaan sillä se jäi puskan takaa tuijottelemaan ympärille. Yhtä hermostuneena kuin eläinkin puristin taas asetta käsissäni ja toivoin kauriin olevan sen verran utelias, että tulisi kurkistamaan hieman lähemmäs. Noin vartin verran minua kiusattuaan se katosi turvallisemmille maille ja minä jäin kyttäämään tyhjää metsää. Tämän jälkeen ei tilanteita ollut joten lähdin takaisin mökille ulkoiluttamaan koiraani ja mutustamaan aamupalaa. Mainittakoon tähän väliin, että kun koiraa lähdin ulkoiluttamaan niin se vetäsi melkein 2h hirvihaukut, mutta siitä onkin jo oma tekstinsä sekä hieman videotakin aikasemmissa kirjoituksissani.

Nyt oli sitten iltapassin aika!

Iltapassiin menin taas siinä noin 18:00 aikaan, mielessäni eilinen pukki joka liikkui noin 18:30 kyseisellä alueella. Olin ehtinyt juuri asettua jo tutuksi tulleeseen passiini (jostain syystä tuuli kävi aina samasta suunnasta tässä kohtaa, vaikka muualla tuuli mistä tahansa) kun rapina alkoi käydä suoraan edestäni. Paikoilleni jähmettyneenä katselin kuinka emä ja vasa käveli suoraan minua kohti. Emä käveli edellä herpaantuneesti ja säikyin oloisesti pyrähdellen ja vasa seurasi noin 20 metriä sen perässä. Olin ehtinyt nostaa haulikon niitä kohti ja odotin vain niiden tulevan lähemmäs. Kohta emä olikin 10 metrin päässä ja katseli minua suoraan silmiin, yritin katsoa alaspäin ja pysyä aivan paikoillani vaikka jännitys oli kova ja tuntui kuin koko kroppa tärisisi. Vasa oli pysähtynyt noin 35 metrin päähän ja emä lähestyi minua entisestään. Pitkän tutkinnan jälkeen emä oli juuri jatkamassa sivuttain ohitseni kun poistin varmistimen ja äärimmäisen pieni naksahdus kuului. Emä pysähtyi kuin seinään ja alkoi taas tutkailla minua. Varovaisesti se tuli lähimmillään noin neljän metrin etäisyydelle kunnes tajusi jotain mätää olevan tekeillä ja taas haukahdukset kaikuivat metsässä ja parivaljakko lähti hirveää vauhtia menemään. Vasa pysyi kokoajan naama minua kohti ja kaiken lisäksi ampumaetäisyyden ulkopuolella joten ampumaan en päässyt. Uusimman lain (25§ "Japaninpeuran, kuusipeuran, metsäkauriin, muflonin, valkohäntäpeuran ja saksanhirven naaras, jota saman vuoden jälkeläinen seuraa, on rauhoitettu syyskuun 1 päivästä syyskuun viimeistä lauantaita edeltävään päivään.") mukaan ilmeisesti emän ampuminen vasalta ei ole enää laitonta, mutta eihän tuossa ole mitään järkeä, joten molemmat jatkoivat elämäänsä.

Noin kello 19:20 kun hämärä alkoi jo olla siinä rajoilla onko järkeä enää jatkaa, niin näin samalta suunnalta liikettä mistä emä ja vasa olivat tulleet aikaisemmin. Aikaisemmasta kokemuksesta "viisastuneena" poistin varmistimen ja nostin aseen poskelle kun näin, että kyseessä oli kaurispukki! Se käveli itsevarmoin askelin minua kohti suoraan edestä vailla hermostuneisuutta, joka oli emällä ollut valloillaan. Nyt arvelin laukauksen olevan lähellä, vielä 10 metriä lähemmäs ja laukaisisin. Pukki jatkoikin tuloaan ja kaiken lisäksi käänsi kylkensä minulle, vain yhden puun ohi ja "PAM". Laukaus oli lähtenyt ja pukki kaatui samantien maahan. Etäisyyttä oli ollut noin 15 metriä ja pukki kaatui suorilta jaloilta maahan, pomppasin pystyyn ja lähdin etenemään kohti eläintä. Hieman lähemmäs päästyäni katsoin, että kyljellään makaa, mutta hieman vielä sätkii (oliko sitten kyseessä perinteinen hermojen ja refleksien aiheuttama liike vai ei niin en tiedä), joten päätin ampua päähän vielä lopullisen laukauksen ja tämän jälkeen liikekkin loppui. Ensimmäinen saalis oli tullut, eikä hetkeäkään liian aikaisin, 20min myöhemmin olisi joutunut jättämään ampumatta hämärän takia.
Elämäni ensimmäinen kauris.

Seuraavaksi leikkasin henki- ja ruokatorven poikki ja otin pukin kantoon ja lähdin mökille suolestamaan saalistani. Sisukset poistettuani jätin nahan vielä päälle ja nostin riippumaan yön yli, siitä jatkaisin seuraavana aamuna.

Tähän väliin haluan näyttää, että 3,5mm haulit ovat täysin sopivia tähän lajiin ainakin niin pitkään, kun ampumamatkat pidetään fiksuina. Joten tästä kaikki yli 6mm haulien suosittelijat voivat katsoa kuinka nuo 3,5mm "riittämättömät" haulit lävistävät kylkiluut ja keuhkot totaalisesti kun niitä käytetään oikein. Elikkäs seuraavissa kuvissa osumapuolen kylki sisältäpäin sekä keuhkot:

Ympyröidyt kohdat ovat osumia, luuhun osuessa mennyt läpi.
Keuhkot 12/70 3,5mm 36gr latauksella ammuttuna.

Neljäs päivä (05.10.16) kytiksellä:
Tämä aamu alkoi erilailla. Päätin hoitaa ensin lihan käsittelyn ja sitten vasta lähteä metsään kun ensin hommat on hoidettu kunnialla loppuun saakka. Otin taljan pois ja suolasin sen merisuolalla huolellisesti, jotta pysyy kunnossa jatkojalostusta varten. Tämän jälkeen paloittelin ruhon niin, että erillisiä paloja tuli seuraavasti: Kaikki jalat kokonaisina (paitsi poistettu hieman luuta tottakai) ja tämän lisäksi fileet ja entrecote itsenäisinä paloina. En jaloista alkanut erikseen paisteja kaivamaan irralleen, sillä ne ovat kuitenkin sen verran pienet, että tulen valmistamaan jalat kuitenkin kokonaisina juhla-aterioina.Kyljissä ei ollut oikeastaan mitään syötävää ihmisille, joten paloittelin kyljistä ja selkärangasta koiralle omaa ruokaa. Pään otin myös talteen, jotta saan siitä trofeen tehtyä, täytyyhän ensimmäiset sarvet saada esille! Täytyy tähän väliin sanoa, että takajalat olivat aivan valtavat! Ja ulkofileetkin isommat kuin osasin odottaa. Nyt kun ruho oli käsitelty ja lihat paloiteltu ja putsailtu niin aloin miettimään illan jahtia, päätin vielä mennä katsomaan.

Lähdin tuttuun tapaan liikkeelle 18:00 aikaan ja menin passiin. Olin ehtinyt passissa olla noin puoli tuntia kun edestä juoksi kauris suoraan kohti, yksinäinen naaras! Se juoksi hieman ampumaetäisyyden ulkopuolelta ja ennen kuin olin ehtinyt tätä harmitella, näinkin kuinka pukki juoksee sen perässä. Pukki tosin ei osannut valita yhtä hyvää juoksulinjaa kuin natu vaan juoksi sopivalle etäisyydelle ja nopeasti vedin liipaisimesta seuraten samalla kaurista ja pukki tippuikin välittömästi maahan natun juostessa entistä kovempaa karkuun. Toinen saalis oli tullut, saman kokoinen pukki kuin edellinenkin. Pukki ei nykinyt maassa vaan oli täysin eloton välittömästi.


Pakkasin tavarani ja kauriin kantoon ja suoritin samat toimenpiteet kuin edellisellekkin, eli suolet ja sisukset (näistä talteen otin sydämen, maksan, munuaiset ja pernan, joista pernan keitän koiralle ja loput ihmisille) irti ja yöksi riippumaan.

Illalla kun olin valmis, päätin, että pukkeja en ole enää ampumassa, vaan seuraava tulisi olemaan yksinäinen natu tai sitten vasa, näistä vasa vielä mieluummin. Päätin myös, että lähden seuraavana päivänä kotiin vaikka mitään ei enää tulisi, mutta aamupassissa pitäisi käydä kuitenkin vielä koittamassa.

Viides ja viimeinen päivä (06.10.2016) kytiksellä:
Heräsin virkeänä ja lähdin passiin ollen siellä noin 6:30, ehdin hyvin asettua mukavasti makuulleni puun juureen passiin. Hieman ennen seitsemää kuulin rytinää takavasemmaltani ja käännyin hitaasti katsomaan josko sieltä olisi kauris tulossa käymään, yllätyksekseni huomasin kuinka hirvi söi aamupalaa noin 30 metrin päästä minusta eikä minusta välittänyt laisinkaan, toisin sanoen maastoutumiseni toimi hyvin. Noin 7:05 edestäni lähestyi kaksi kaurista levollisesti kävellen, emä ja vasa, ne pysähtelivät välillä syömään ja liikkuivat pikku hiljaa minua kohti. Tällä kertaa emä tuli noin 15 metrin päästä ja vasa seurasi lähempänä perässä. Hirvi rasahteli ja piti meteliä edelleen vieressä ja varasti kaiken huomion minulta. Kauriit olivat yllättävän levollisesti vaikka tiedostivatkin hirven olevan lähellä. Sitten vasa asteli noin 15 metrin päähän minusta ja käänsi kylkeään samalla kurkottaen maasta jotain kasvia suuhunsa. Tähtäsin rauhassa lavalle ja puristin liipaisimesta, vasa tumpsahti kumoon ja käänsin jo piipun suun kohti emää joka yhä katsoi vieressä. Hetken aikaa ehdin tähdätä ja pohtia, sitten laskin piipun ja samalla hetkellä emä lähti juoksemaan pois. Olin onneksi tullut tulokseen, että ei niitä voi loputtomasti verottaa eikä ole mitään järkeäkään ampua enempää kuin olin jo saanut. Nyt kun melkein viikko on kulunut tästä, olen entistä varmempi, että oli hyvä päätös jättää ampumatta tuota emää.

 Saaliiksi päätynyt vasa oli sitä mitä olin lähtenytkin hakemaan aamusta, kaiken lisäksi tämä sattui olemaan naaras, joten tuli valittua hyvä yksilö. Taas kauris kantoon ja kohti mökkiä, sitten suolestus ja riippumaan ja sitten alkoikin molempien ruhojen käsittely. Ensin taljat irti ja suolaan ensimmäisen taljan päälle, jonka jälkeen alkoi paloittelu jonka hoidin samallailla kuin ensimmäisenkin.

Loppuun vielä muutama sana/vinkki.
Haulikko on erittäin kelvollinen ase kauriin metsästykseen. Jos saaliin määrän maksimointi on tärkein asia, niin haulikko ei ole valintasi (kiväärillä ei olisi tullut etäisyys rajoitteeksi osassa tilanteissa). Myöskään en suosittele haulikkoa jos kyttäyspaikka on erittäin suuri alue, jolla ei ole helppoa ennustaa mitä reittejä ja kuinka läheltä kauriit tulevat. Jos valitset haulikon, niin pidä ampumamatka hillittynä ja jätä ampumatta liian kaukana kulkevat eläimet, itselläni toimi todella hyvin tuo, että tarkistin etäisyydet etukäteen ja oli selvää milloin voin ampua ja milloin en, suosittelen! Jos haluat siis ampua pidemmälle niin ota se kivääri käteesi (ja muista, että tällöin täytyy olla vähintään kaurisammunta ammuttuna, mutta myös hirvi-/karhumerkki ajaa asian). En voi ampumakohdasta sanoa muuta kuin, että etulapa toimii todella hyvin, netissä paljon puhutaan myös pää/niskalaukauksista, mutta itse pelaan mieluummin varman päälle aiheuttamatta haavakoita, en tietenkään väitä, että pää/niskalaukaukset eivät toimisi, mutta niistä minulla ei ole eikä tule kokemusta, selviän hyvin näin. Mielestäni 3,5mm haulikoko toimi ainakin itselläni todella hyvin, voin hyvin mielin suositella, kannattaa tosin yhtälailla kuin kaikessa haulikkometsästyksessä niin olla kokeillut kuinka kyseinen patruuna käy haulikossasi.

Omat kokemukset rajoittui aamu-/iltahämärään ja silloin niitä kyllä eniten myös ainakin meilläpäin liikkui. Aurinko nousi noin 7:30 ja laski noin 18:50 mökillämme. Metsässä alkoi nähdä noin 6:40 ja liian pimeää tuli noin 19:30 ja tuntui kuin paras aika olisi ollut noin 1,5h valoisan alusta tai 1,5h ennen liian pimeää. Eli karkeasti sanottuna 40min ennen ja jälkeen auringonnousun tai -laskun.

Naamionnista vielä, mitään super naamiointia ei ollut tarpeen värkätä, mutta äänettömyys kunniaan! Pieni varmistimen pitämä ääni vaikka sitä kuinka hiljaa yritin hanska kädessä tukahduttaa olemattomiin oli yhdellä kerralla liikaa. Ihoa minulta ei näkynyt, mutta toisaalta, en myöskään kokeillut haittaisiko se, todennäköisesti haittaisi ainakin isommissa määrin näkyvänä.

Vaikka metsäkauriin metsästys on vapautettu luvista, täytyy kuitenkin jokaisesta kaadosta tehdä ilmoitus seitsemän vuorokauden kuluessa! Helpoiten tämä tapahtuu oma.riista.fi-sivuston kautta.

Sitten kenties se kaikista tärkein (ampumamatkan jälkeen) eli hieman kirjallista tietoa, joka ainakin itselleni tuli tarpeeseen kun tutustuin tähän kauniiseen eläimeen. Tässä on muutama linkki jotka itse koin tarpeelliseksi:
http://riista.fi/game/metsakauris/ sieltä aivan perustiedot sekä muutama mielenkiintoinen video sekä metsästysajat.
http://riista.fi/julkaisut/oppaat/  Erittäin kattava opas löytyy sivun ylälaidasta nimellä "Metsäkauris-opas" suosittelen.

Jos jotain kysyttävää ilmenee niin vastailen mielelläni kommentteihin osaamiseni rajoissa.
Haluan myös loppuun mainita, että mökki sijaitsee Kirkkonummen saaristossa, jossa metsäkauriita on todella paljon. Tämä maininta vain siksi, ettei kukaan ajattele minun kaataneeni kolmea kaurista esim. Oulun korkeudella jossa kauriit ovat vasta saamassa jalansijaa. Sekä sen, että metsäkauriin metsästys haulikolla oli yllättävän jännittävää ja kutkuttavaa touhua, jokaisen pitäisi kokeilla!

tiistai 11. lokakuuta 2016

Jämtlanninpystykorvan hirvihaukku video

Noniin, nyt viimein aikaa koneella pyörähtää enemmän ja lisätä video tuosta tapahtuneesta!



Elikkäs koiralla oli haukussa emä sekä yksi vasa, videolle en ikävä kyllä saanut koiraa kunnolla näkymään kun aina tuntui olevan joko hirven takana tai sitten sen verran etäämmällä, että jäi puun taakse. Toisessa videossa kuitenkin koiran näkee vasemmalla puolella hirveä, vaikkakaan ei toki esteettömästi kun tuntuu pajukkoa olevan edessä sopivasti..